Yli kahdeksan vuoden kokemus karvattomien kissarotujen, erityisesti sphynxin, vaatetuksesta ja hyvinvoinnista tekee hänestä alansa luotetuimman asiantuntijan.
Pitkäkarvainen kissa tunnistetaan ensisijaisesti sen tuuheasta turkista ja hahmosta, joka vaikuttaa usein lyhytkarvaisia lajitovereitaan kookkaammalta. Joillakin roduilla on kauluri, näyttävä häntä tai villava aluskarva, joka suojaa niitä kylmältä. Maine Coon, norjalainen metsäkissa, persialainen, siperiankissa, ragdoll, pyhä birma, himalajankissa, raggamuffin ja laperm ovat tämän kategorian tunnistettavimpia edustajia. Jokainen rotu erottuu edukseen turkin rakenteen, pään muodon tai silmien värin perusteella, mutta niitä yhdistää yksi asia: turkinhoito on vaativampaa kuin tavallisella kissalla. Tässä artikkelissa käymme läpi nämä kymmenen profiilia, niiden alkuperän ja sen, mikä tekee niistä ensisilmäyksellä tunnistettavia, ennen kuin esittelemme kymmenennen “harjallisen kissan”, joka ei todellisuudessa ole kissa lainkaan.
Suurikokoiset ja kolmikerroksiset turkit
Kolme rotua erottuu edukseen kokonsa ja kylmää kestävän turkkinsa ansiosta. Niillä on useampikerroksinen turkkirakenne, jossa tiheä aluskarva on pidemmän peitinkarvan alla, mikä antaa niille ominaisen tuuheuden kaulan ja tassujen ympärillä.
Maine Coon
Yhdysvaltojen koillisosista kotoisin oleva rotu on saanut nimensä Mainen osavaltion mukaan, joka tunnetaan ankarista talvistaan. Sen tiheä ja hieman öljymäinen turkki suojaa sitä kosteudelta ja kylmältä, aivan kuten ulkona elävillä maatilakissoilla. Vaikka sen koko voi olla vaikuttava, se tunnetaan rauhallisena ja perheeseensä kiintyvänä kissana. Sen tuuhea häntä ja korvien tupsut tekevät siitä yhden tunnistettavimmista “suuren ja lempeän kissan” esikuvista.
Norjalainen metsäkissa
Norjalaisella metsäkissalla on useita samoja piirteitä kuin Maine Coonilla: näyttävä häntä, karvaiset tassut ja korvat sekä eristävä kaksinkertainen turkki. Se esiintyy pohjoismaisessa mytologiassa, jossa sen kuvataan kiipeävän jyrkkiä seinämiä pitkin. Sen luonne on sosiaalinen niin ihmisten kuin muiden kodin eläinten kanssa. Sen kyky kiivetä ja hyppiä on huomattavasti parempi kuin lyhytkarvaisilla kissoilla, osittain paksun turkin alla kehittyneen lihaksiston ansiosta.
Siperiankissa
Tämä kissa on kehittynyt äärimmäisissä ilmasto-olosuhteissa, mikä selittää sen erityisen tiheän, kolmikerroksisen turkin. Se ei ole yhtä massiivinen kuin Maine Coon, mutta sillä on silti vankka luusto ja vahva lihaksisto turkin alla. Sen ilme on lempeä, lähes pyöreä, ja se on tunnettu tarkkaavaisuudestaan ympäristöään kohtaan. Sen vedenpitävä turkki mahdollisti aikoinaan metsästyksen lumessa ilman, että kylmyys pääsi läpäisemään sitä.
Siniset silmät ja silkkiset turkit
Kaksi rotua tunnistetaan välittömästi silmien intensiivisestä väristä – syvänsinisestä, joka luo kontrastin tummemmalle väritykselle kasvoissa, korvissa, tassuissa ja hännässä. Tätä väritystä kutsutaan nimellä colourpoint, ja se on periytynyt useille pitkäkarvaisille roduille yhteisestä geenistä.
Ragdoll
Ragdoll on saavuttanut suosionsa osittain silkkisen turkkinsa ansiosta, joka tuntuu pehmeämmältä kuin monien muiden pitkäkarvaisten rotujen turkki. Runsas aluskarvan puute vähentää takkujen muodostumista ja karvanlähtöä kodissa. Sen luonne tunnetaan rauhallisena, minkä vuoksi sitä pidetään kissana, joka antaa kantaa itseään vastustelematta. Sen lihasmassa on huomattava, vaikka se näyttääkin notkealta.
Pyhä birma
Tällä rodulla on Ragdollin tapaan siniset silmät ja tummemmat raajat, mutta sen turkki on pikemminkin puolipitkä kuin pitkä, ja sen rakenne on vähemmän silkkinen. Sen maltillinen fyysinen aktiivisuus vähentää luonnostaan turkin takkuuntumista. Pyhä birma tunnetaan rauhallisena, kotiinsa kiintyvänä kissana, joka sopeutuu helposti rauhalliseen elämänrytmiin. Sen tassuissa on valkoiset “sukat”, jotka korostavat kontrastia muuhun turkkiin nähden.
Persialaisen perilliset
Persialaiskissa on synnyttänyt suoraan tai valikoivan jalostuksen kautta useita linjoja, joilla on sama pitkä ja tiheä turkki, mutta jotka eroavat toisistaan värin, kallon muodon tai maantieteellisen alkuperän perusteella.
Persialainen
Litteästä profiilistaan ja pyöreästä päästään tunnettu persialainen on kotoisin nykyisen Iranin alueelta, josta se tuotiin Eurooppaan ja tuli muotikissaksi 1500-luvun yläluokan piireissä. Sen pitkä turkki ja runsas aluskarva vaativat säännöllistä harjausta takkujen välttämiseksi enemmän kuin useimmat muut pitkäkarvaiset rodut. Sen luonnetta kuvaillaan kiintyväksi ja ilmeikkääksi, ja sen pyöreä katse korostuu pään rakenteen vuoksi. Se on edelleen yksi maailman suosituimmista kissaroduista.
Himalajankissa
Toisin kuin nimi antaa ymmärtää, tämä rotu on saanut alkunsa Yhdysvalloissa persialaisen ja siamilaisen risteytyksenä. Se on perinyt siamilaisen colourpoint-värityksen ja persialaisen rakenteen. Sen turkki on niin tuuhea, että se saa eläimen näyttämään todellista kokoaan suuremmalta. Keskikokoinen himalajankissa on aktiivinen ja leikkisä, dynaamisempi kuin perinteinen persialainen. Monissa rotustandardeissa se luokitellaankin persialaisen colourpoint-muunnokseksi erillisen rodun sijaan.
Raggamuffin
Ragdollista kehitetty Raggamuffin eroaa tästä laajemmalla värivalikoimalla ja yhtä tiheällä turkilla. Sen tuuhea turkki antaa vaikutelman suuresta koosta, vaikka kissa onkin keskikokoinen. Sitä kuvaillaan rauhalliseksi ja helpoksi kumppaniksi, joka ei stressaannu ympäristön muutoksista. Vaikka turkki on pitkä, se on suhteellisen helppohoitoinen, koska siinä ei ole liian tiheää aluskarvaa.
Kihara turkki – poikkeus kategoriassa
Laperm erottuu joukosta turkin rakenteella, joka poikkeaa kaikista muista tässä mainituista roduista. Yhdysvalloissa spontaanin mutaation seurauksena syntynyt kissa kantaa kiharaa turkkia, joka voi vaihdella kevyistä laineista tiukkoihin kiharoihin yksilöstä riippuen. Tämä geneettinen ominaisuus vähentää karvan katkeilua, mikä tekee siitä paradoksaalisesti yhden helpoimmista pitkäkarvaisista roduista hoitaa. Sen utelias ja sosiaalinen luonne tekee siitä arvostetun kumppanin niille, jotka etsivät ulkonäköä, joka poikkeaa tavanomaisista standardeista.
“Leijonakissa” – naamiaisasu pikemmin kuin rotu
Jotkut “harjallisia kissoja” koskevat haut johtavat todellisuudessa asusteeseen: kissan leijonanharjaan, joka on naamiaisasu, joka jäljittelee Afrikan suurimman kissaeläimen urosyksilön turkkia. Toisin kuin yhdeksän edellistä rotua, kyseessä ei ole luonnollinen turkki, vaan vaate, joka puetaan kissan kaulan ympärille rodusta riippumatta. Visuaalinen vaikutelma muistuttaa Maine Coonia tai norjalaista metsäkissaa, mutta se on irrotettavissa, joten sitä voi kokeilla odottamatta karvan kasvua. Se on leikkisä tapa antaa mille tahansa kissalle, oli se pitkä- tai lyhytkarvainen, huomattavasti vaikuttavampi ulkonäkö valokuvaa tai perheen yhteistä hetkeä varten.
Pitkäkarvaisen kissan hoito
Ulkonäön lisäksi näillä roduilla on melko samankaltaiset hoitotarpeet. Tiheä turkki kerää enemmän likaa, takkuja ja irtoavaa karvaa, mikä vaatii säännöllisempää rutiinia kuin lyhytkarvaisen kissan kohdalla.
- Harjaus useita kertoja viikossa, päivittäin esimerkiksi persialaisille tai Maine Cooneille karvanlähdön aikaan
- Erityishuomio alueille, jotka hankaavat eniten, kuten tassujen aluset ja korvien takaosat
- Viileä elinympäristö, sillä paksut turkit eristävät hyvin kylmää, mutta tekevät kuumuudesta vaikeammin siedettävää
- Tarkkaavaisuus ihon lähellä olevien takkujen suhteen, jotka voivat muuttua epämukaviksi, jos niitä ei selvitä ajoissa
Sopivan vaatteen valinta voi täydentää tätä rutiinia vuodenajan tai tilaisuuden mukaan. Kevyt neule vähemmän aluskarvaisille roduille tai t-paita teemakuvaa varten asettuu eri tavalla riippuen turkin tuuheudesta kankaan alla.
Minkä pitkäkarvaisen rodun valita
Nämä kymmenen profiilia osoittavat, kuinka paljon monimuotoisuutta “pitkäkarvainen kissa” -käsitteen taakse kätkeytyy: vaikuttava koko kuten Maine Coonilla tai siperiankissalla, Ragdollin ja pyhän birman siniset silmät, persialaisen perintö himalajankissalla ja raggamuffinilla, lapermin ainutlaatuinen kihara rakenne ja lopuksi naamiaisasu, joka antaa mille tahansa kissalle mahdollisuuden näyttää hetken leijonalta. Valinta riippuu ennen kaikkea tavoitellusta elämäntavasta: rauhallisuus Ragdollilla, aktiivisuus himalajankissalla, kylmänkestävyys norjalaisella metsäkissalla tai siperiankissalla. Kun rotu on valittu, tai vaikka kyseessä olisi sekarotuinen kissa, kissan pukeminen tilaisuutta varten on helppo tapa korostaa sen upeaa turkkia – oli kyseessä sitten naamiaisasu valokuvaa varten tai vuodenaikaan sopiva vaate.
